kasvun askel

Mulla on koko ajan semmonen ahdistunu olo. Tahtoisin jotain muutosta mun elämään mutta silti jatkan samoilla vanhoilla raiteilla ja ahdistun vaan lisää. Mä alan kyllästyä, tahdon jotain uutta ja kasvaa. Tänä vuonna täytän jo 18 ja silti tuntuu että tää elämä on jotain 15 vuotiaan tasoa. Samat vanhat kaverit, samat vanhat draamat ja ongelmat, samat vanhat perhekriisit ja kaikkea muuta surkeutta siihen päälle. Mä tahdoin jotain uutta ja muutosta! Ensimmäinen askel on, että haen uuteen kouluun, tutustun uusiin ihmisiin. Sitten loppu vuodesta täytän 18 ja rupean miettimaan omaa kämppää. Aika luultavasti yksin, sillä oon huomannu ettei mun hermot kestä toista ihmistä 24/7, tartten omaa tilaa ja rauhaa ja tahdon tehdä mun uudesta kämpästä just mun näkösen ja sisustaa ihan miten mua huvittaa, se ei onnistuis jos ois joku kaveri saman katon alla. Kaveriks otan mielummin sen karvasen koiran kun ihmisen. Ihmiset kun on nykyään niin ahdistuneita ja stressaantuneita ja oma stressimäärä vaa kasvais jos saman katon alla ois samanlainen ihminen.

Ja toinen syy mistä tää ahdistus johtuu on, että joudun kuunnella päivästä toisee ihmisten mieshuolia, ois onnellisia, että niillä on edes joku. Ei ottais nii suuria paineita jos joku asia nyt menis nii pielee. Tai kaikenlisäks jos jollain on monta miestä sormensaympärillä, olis ilonen eikä itkis. Tää elämä on nykyään vaan yhtä suoritusta ja muotissa elämistä, kaiken pitäs mennä just niiku sanotaan. Eläis vaa elämänsä miten itse haluaa.

Ehkä oon vaan niin kyllästyny murjottaamaan, kun mikään ei oo omassa elämässä onnistunut. Mutta kuitenki pitäs jaksaa ja tehdä tästä elämästä sellainen, että sitä jaksaa elää. Ja näin mä olen aikonut tehdä, elää elämäni miten tahdon, pitää niistä omista mielipiteistä kiinni oli ne kuinka omaperäisiä, omistaa just sellaisen luonteen kun tahdon ja kuluttaa aikani miten parhaakseni nään ja viettää aikaa sellasiten ihmisten kanssa kun itse haluan. Viis muista, tää on mun elämä ja mä tahdon kasvaa!

Uuden alku

Jo pitkään on ollu semmonen fiilis, että pakko saada jotain muutosta tähän elämään. Ottaa itteään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Saada asiat takas raiteilleen ja rupee aikuistumaan. Niin.. aikuisuutta kohti tässä ollaan tosiaan menossa vaikkei välillä sitä uskoiskaan. Niinpä päätin kyhätä kasaan tälläisen arkielämästä kertovan blogin. Aikaisemmin oon toiseen blogiin vaan purkanu pahaa oloa mutta tähän blogiin voisin kirjoittaa niistä päiväntapahtumista, laittaa kynsistä kuvia ja ehkä vähän vinkkejä, jakaa mielipiteitä ja tehä musa/keikka postauksia. Saa nähä mitä saan aikaseks !